Pitkä lounas on Reijo Mäen romaani vuodelta 2002. Se on läheistä sukua Reijo Mäen suosituille Vares-kirjoille, Pitkässä lounaassa päähahmona seikkailee vain Vareksen sijaan turkulainen kirjailija Vertti Hietanen. Kuten siis mainittua, tämä on läheistä sukua Vares-kirjoille ja Reijo Mäen fanit voivat varmasti löytää paljon yhtäläisyyksiä Pitkästä lounaasta sekä Vares-sarjan kirjoista.
Pitkässä lounaassa päähenkilönä on siis Vertti Hietanen, turkulainen dekkarikirjailija joka on parhaiten tunnettu hänen komisario Malmista kertovista dekkareistaan. Kirjojen suosio on kuitenkin ollut laskussa, avioliitto rakoilee ja kaiken huipuksi teini-ikäinen tytärkään ei ole oma. Hietasella on salarakas, iltapäivälehtien kansissa keimaileva "b-luokan julkkis" Nina. Hietasen elämä muuttuukin oikeaksi painajaiseksi, kun selvittyään eräästä satunnaisesta "pitkästä lounaasta" hän saa tietää, että Nina on murhattu.
Reijo Mäki sanoo Pitkästä lounaasta seuraavaa: "Tämän kirjan tapahtumista on totta 38% eli saman verran kuin Kossussa on alkoholia. En kuitenkaan koskaan paljasta mitkä 38%." Tämä lausahdus kuvastaa hyvin Mäen tyyliä ja tapaa kirjoittaa, vähän kiero, täynnä myös (itse)ironiaa. Mäen sukkela ironia hyvin usein kohdistuukin sen kirjoittajaan, Mäki selvästi viittaa usein omaan elämäänsä kertoessaan Hietasesta ja hänen kirjottaimistyöstään. Hietanen on itse tilanteessa, että kirjaa hän ei ole julkaissut neljään vuoteen ja lehtiartikkelia pitempää juttua ei yksinkertaisesti tahdo vain syntyä. Pitkässä lounaassa kuvaillaankin paljon kirjoittamisen vaikeampaa puolta, sietämätöntä vaikeutta ja luomisen tuskaa.
Pitkä lounas on puhdasverinen rikosromaani, se pitää otteessaan alusta lähtien, se on samaan aikaan jännittävä ja hauska. En itse henkilökohtaisesti voi sanoa olevani kova lukija oli sitten kyse dekkareista tai muista romaaneista, mutta huomasin nauttineeni Pitkän lounaan lukemisesta, uskoisinkin että aion tulevaisuudessa lukea jonkun toisenkin Mäen romaanin, niiden ironinen lähestymistapa miellyttää minua.
