Kävin katsomassa Lappeenrannan kaupunginteatterissa näytelmän Kultalampi joka perustuu amerikkalaisen Ernest Thompsonin Broadwaylle tehtyyn näytelmään.
Kultalampi kertoo eläkeläispariskunnasta, Ellista ja Jormasta, jotka menevät viettämään kesää yhdessä mökilleen Etelä-Karjalaan. Se on heille jo neljäskymmeneskahdeksas yhteinen kesä, mutta tällä kertaa se olisi viimeinen, ainakin Jorma näin uskoo. Hänellä on kaikenlaisia pieniä vaivoja terveyden kanssa.
En kovin usein teatterissa käy, joten kovin laajaa vertailupohjaa ei minulla ole, mutta kritiikkinä sanoisin, että näytelmä alkaa aika verkkaisesti, saadaan odottaa hyvin kauan ennen kuin mitään alkaa tapahtumaan. Tarina itsessään on aika sympaattinen, mutta näytelmä on mielestäni turhan hidastempoinen.
Toinen puoliaika on vähän parempi, etenkin loppu näytti saavan monet katsojat liikuttumaan. Vaikka onkin monia asioita josta näytelmää voi kritisoida, näyttelijät eivät sellanen asia ole. Aarre Heinonen vetää roolinsa Jormana erittäin hyvin.
Jos pitäisi antaa kouluarvosana näytelmälle, se olisi varmaankin 7.
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Pitkä lounas
Pitkä lounas on Reijo Mäen romaani vuodelta 2002. Se on läheistä sukua Reijo Mäen suosituille Vares-kirjoille, Pitkässä lounaassa päähahmona seikkailee vain Vareksen sijaan turkulainen kirjailija Vertti Hietanen. Kuten siis mainittua, tämä on läheistä sukua Vares-kirjoille ja Reijo Mäen fanit voivat varmasti löytää paljon yhtäläisyyksiä Pitkästä lounaasta sekä Vares-sarjan kirjoista.
Pitkässä lounaassa päähenkilönä on siis Vertti Hietanen, turkulainen dekkarikirjailija joka on parhaiten tunnettu hänen komisario Malmista kertovista dekkareistaan. Kirjojen suosio on kuitenkin ollut laskussa, avioliitto rakoilee ja kaiken huipuksi teini-ikäinen tytärkään ei ole oma. Hietasella on salarakas, iltapäivälehtien kansissa keimaileva "b-luokan julkkis" Nina. Hietasen elämä muuttuukin oikeaksi painajaiseksi, kun selvittyään eräästä satunnaisesta "pitkästä lounaasta" hän saa tietää, että Nina on murhattu.
Reijo Mäki sanoo Pitkästä lounaasta seuraavaa: "Tämän kirjan tapahtumista on totta 38% eli saman verran kuin Kossussa on alkoholia. En kuitenkaan koskaan paljasta mitkä 38%." Tämä lausahdus kuvastaa hyvin Mäen tyyliä ja tapaa kirjoittaa, vähän kiero, täynnä myös (itse)ironiaa. Mäen sukkela ironia hyvin usein kohdistuukin sen kirjoittajaan, Mäki selvästi viittaa usein omaan elämäänsä kertoessaan Hietasesta ja hänen kirjottaimistyöstään. Hietanen on itse tilanteessa, että kirjaa hän ei ole julkaissut neljään vuoteen ja lehtiartikkelia pitempää juttua ei yksinkertaisesti tahdo vain syntyä. Pitkässä lounaassa kuvaillaankin paljon kirjoittamisen vaikeampaa puolta, sietämätöntä vaikeutta ja luomisen tuskaa.
Pitkä lounas on puhdasverinen rikosromaani, se pitää otteessaan alusta lähtien, se on samaan aikaan jännittävä ja hauska. En itse henkilökohtaisesti voi sanoa olevani kova lukija oli sitten kyse dekkareista tai muista romaaneista, mutta huomasin nauttineeni Pitkän lounaan lukemisesta, uskoisinkin että aion tulevaisuudessa lukea jonkun toisenkin Mäen romaanin, niiden ironinen lähestymistapa miellyttää minua.
Pitkässä lounaassa päähenkilönä on siis Vertti Hietanen, turkulainen dekkarikirjailija joka on parhaiten tunnettu hänen komisario Malmista kertovista dekkareistaan. Kirjojen suosio on kuitenkin ollut laskussa, avioliitto rakoilee ja kaiken huipuksi teini-ikäinen tytärkään ei ole oma. Hietasella on salarakas, iltapäivälehtien kansissa keimaileva "b-luokan julkkis" Nina. Hietasen elämä muuttuukin oikeaksi painajaiseksi, kun selvittyään eräästä satunnaisesta "pitkästä lounaasta" hän saa tietää, että Nina on murhattu.
Reijo Mäki sanoo Pitkästä lounaasta seuraavaa: "Tämän kirjan tapahtumista on totta 38% eli saman verran kuin Kossussa on alkoholia. En kuitenkaan koskaan paljasta mitkä 38%." Tämä lausahdus kuvastaa hyvin Mäen tyyliä ja tapaa kirjoittaa, vähän kiero, täynnä myös (itse)ironiaa. Mäen sukkela ironia hyvin usein kohdistuukin sen kirjoittajaan, Mäki selvästi viittaa usein omaan elämäänsä kertoessaan Hietasesta ja hänen kirjottaimistyöstään. Hietanen on itse tilanteessa, että kirjaa hän ei ole julkaissut neljään vuoteen ja lehtiartikkelia pitempää juttua ei yksinkertaisesti tahdo vain syntyä. Pitkässä lounaassa kuvaillaankin paljon kirjoittamisen vaikeampaa puolta, sietämätöntä vaikeutta ja luomisen tuskaa.
Pitkä lounas on puhdasverinen rikosromaani, se pitää otteessaan alusta lähtien, se on samaan aikaan jännittävä ja hauska. En itse henkilökohtaisesti voi sanoa olevani kova lukija oli sitten kyse dekkareista tai muista romaaneista, mutta huomasin nauttineeni Pitkän lounaan lukemisesta, uskoisinkin että aion tulevaisuudessa lukea jonkun toisenkin Mäen romaanin, niiden ironinen lähestymistapa miellyttää minua.
tiistai 13. syyskuuta 2011
ajatuksia lukion alkamisesta
Ope sanoi, että tulen lukemaan tätä tekstiä kahden vuoden päästä kun olen (toivon mukaan) lähdössä lukiosta ja valmistumassa. Toivottavasti selviän kunnialla sinne asti, alku on ainakin ollut kovin rankkaa, sekä myös joidenkin aineiden kohdalla myöskin erittäin tylsää ja mielenkiinnotonta. Ei miulla muuta tällä kertaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)